Noin kuusi kuukautta sitten (17. toukokuuta) aloin opettaan Tarelle uutta temppua, jota me kutsutaan nimellä "orava". Tosiaan lähdin siitä, että temppuhan on yllättävän haasteellinen isolle ja massiiviselle koiralle, varauduin siis siihen että tää ei välttämättä tuu toimiin ja joudutaan luovuttaan ja jättään koko "orava" pois.
Alle viikossa sain opetettua Tarelle hyvän pohjan temppua varten. Lähdettiin siitä, että ensin koira istuu ja antaa tassua, josta sitten namin avulla houkutellaan koira nousemaan ylöspäin ns. "orava-asentoon". Tätä perus "orava-asentoa" hinkattiin ja hinkattiin vaikka kuinka ja kauan ja lopulta Tare ymmärsi jutun jujun täysin.
Joskus toukokuun loppupuolella tää "orava-asento" oli ymmärretty ja se sujui moitteettomasti niin kauan kun mä annoin Tarelle tukea; ilman tukea Tare ei kuitenkaan "orava-asennossa" pysynyt. SITTEN 8. kesäkuuta tapahtu läpimurto ja Tare pysyi määrätyssä asennossa ensimmäistä kertaa ilman mun apua! Voin sanoo, että sinä päivänä olin onnellinen, ettei me luovutettu tätä hommaa vaikka se aluks näyttikin melko mahdottomalta hommalta.
Kesäkuusta lähtien ollaan siis jatkettu tän "oravan" hiomista. Nykyään Tare pystyy jo ilman tassun antamista nousemaan tähän "orava-asentoon" eli siis mun apu tässä tempussa on nyt saatu minimoitua mahdollisimman vähäiseksi. Tempun oppimisessa ei tätä 6 kk mennyt, Tare ymmärsi tän idean jo about kuukaudessa. Mutta vasta nyt about 6 kuukauden jälkeen voin sanoo et ollaan meidän tavoitteessa.
Yleensä palkkaan Taren sen lempparipallolla, mutta tää temppu oli ehdottomasti helpompi opettaa nameilla; ne kun ei liikoja kiinnosta niin pysyy koira rauhallisena. Vaikeinta tässä tempussa Tarelle oli se tasapainon löytäminen ja ylipäätään rauhallisesti/kärsivällisesti yrittäminen ja opetteleminen...siinäpä ne tärkeimmät mietteet tais sitten olla :D
