Tänään tuli käytyä ensimmäistä kertaa juoksulenkillä Taren kanssa. Huomaa kyllä, että meidän ravailusta on jäänyt koiralle jotain mieleen. Matka taittui melko nopeaan tahtiin ja Tare meni tosi hienosti, eikä jääny mun jalkoihin pyöriin!
Tästä reissusta jäi kyllä hyvä maku suuhun ja aiotaan alkaa nyt enemmän juoksemaan yhdessä, kunhan hieman jäät sulaa teiltä, ettei tarvi liuskastellen edetä.
<-- Suunnittelin jo hankkivani jonkun tuollaisen hiihto-/juoksuvyön kesäksi :)
"Prrrrrr..." voitte varmaan kuvitella sen väsymyksen tunteen, kun kello soi puoli kuudelta lauantai-aamuna. Väsymys piti kuitenkin selättää ja laittaa vipinää kinttuihin, sillä auto starttaisi puoli seitsemältä kohti Kotkaa. Hieman ahdasta oli takapenkillä, sillä takakontissa nukkui tuleva tähtemme osaamatta aavistaa mitä tuleman pitää. Automatkat sujuivat aivan upeasti, pääasiassa Tare vain nukkui kiltisti takana ja pysähdyimme pariin kertaan matkalla pissattamaan ja kävelyttämään Tarea hieman.
Pian se matka lopulta meni ja oltiinkin jo Virolahdella ison maneesin vieressä.Ensimmäiseksi Tare veti heti shown käyntiin, alkoi kunnon mekkala kun kaveri haukkui jokaista näkemäänsä koiraa kuin se hyökkäisi pian kohti :D Pitäähän sitä ilmoittaa saapuneensa...
Noh verkkaisen alun jälkeen astuimme vanhaan maneesiin, joka oli jo täpötäynnä koiria ja ihmisiä. Ilmassa leijui vahva hevosen haju, joka tarttui heti nenään oven avattuani. Valitsimme sopivan rauhallisen paikan katsomosta ja jäimme katselemaan kehiä. Tare istui nätisti ja rauhallisesti ihmetellen, mitä oikein tapahtuu. Olin ihan ymmälläni, kuinka rauhassa Tare siinä edessämme istuikaan, vaikka aivan nenän edestä toisia koiria kulkikin sopivin väliajoin. Jokaista kun ei millään ehdi mennä haistelemaan-kai Tare itsekin sen sitten tajusi?
Tare vas. ja Piitu oik.
Pian nähtiinkin tuttuja kasvoja, kun kasvattaja tuli moikkaamaan meitä. Myös Taren sisko Piitu omistajineen ilmeistyi paikalle ja sai Tarekin hieman seuraa. Olimme näyttelypaikalla noin kolme tuntia, jonka jälkeen sitten lähdimme tapaamaan sukulaisia. Siellä vastassa oli pienen pieni karvakuono, josta Tare yritti heti saada leikkikaveria.
Yövyimme pienessä mökissä Kotkassa. Tare oli ihmeissään oudosta paikasta ja ensimmäiseksi se kävikin jokaisen nurkan läpi.
Hyvin nukutun yön jälkeen kello soi kuudelta, jotta ehtisimme ilmoittautumiseen. Saavuimme maneesille 8 aikaan ja taas tutustuttiin uudelleen paikkaan ja totuteltiin muihin koiriin samalla saapumis-ilmoituksella. Siinä meillä olikin sitten aikaa monta tuntia käydä ulkona, katsella kehiä, jännittää Taren vuoroa ja kannustaa tuttuja koiria.
Puoli kahden aikaan alkoi Taren ikäluokan kehät. Minä, siskoni ja isä saimme avustajanroolin kasvattajan viedessä Tarea kehässä. Siinä sai oikeasti juosta ja huutaa ja nyt ääni kiittää...kaksi päivää jo ollut ääni käheänä ja hyvä että edes koko ääntä lähtee :D Mutta niin, kehä meni melko nopeasti ohi, omasta mielestäni Tare meni hyvin, eikä alkanut temppuilemaan. Muutaman kerran siinä haukuttiin, mutta niin siellä kyllä muutkin haukkuivat...
Tiimipalaveri!
Lihasten lämmittelyä
Äitiiiii !
Seisotukset
Voi Tarea :D
Ravia :)
Yksi koira lähti kehästä, koska kivekset eivät olleet laskeutuneet. Tare siis oli viimeinen, jos hylättyä koiraa ei lasketa mukaan. Viimeinen sija ei todellakaan ollut maailmanloppu ja itse en ollut asettanut edes liian korkeita tavoitteita, sillä ensimmäinen kerta ja pitihän tätäkin kokeilla. Sijoituksesta huolimatta sain kyllä olla Taresta hurjan ylpeä ja uskonkin, että reissu auttaa kovasti Tarea pitämään hermonsa kurissa, kun ei pääse kaikkien koirien luokse. Hyvät arvostelut kumminkin saatiin ja hampaiden ja kivestenkin katsominen sujui upeasti :)
Arvostelu
L2
"Erittäin suuri, voimakas ja hyvämassainen. Riittävän kiinteä. Voimakas
pää. Hieman vaaleat silmät. Hyvät kulmaukset. Liikkeet saisivat olla
kokonaisuutena voimakkaammat. Koira tulisi pitää kuivemmassa kunnossa."
Enää muutama päivä näyttelykoitokseen. Edellisessä postauksessa kirjoitin väärin, kyseessä on siis erikoisnäyttely, saksanpaimenkoirien päänäyttely on vasta kesällä! (pahoittelut)
Huomenna pakkaillaan kimpsut ja kampsut kasaan! Tein eilen hieman listaa, mitä tarvitaan mukaan...huh mua jännittää jo nyt :D Se on kyllä varmaan ihan normaalia, onhan tää mulle aivan uus kokemus, mutta avoimin ja iloisin mielin lähdetään tsekkaan tääkin juttu :) Eikun peukkuja pystyyn ja mikäli joku kenties sattuu itsekin tulemaan paikalle niin jos vain meidät löytää, niin tulkaa ihmeessä moikkaamaan! Sen verran blogin ulkonäöstä, että tulee muuttumaan piakkoin pois jouluisesta asustaan :) Hieman suttuisen ja keskeneräisen näköinen nyt, toivotaan että saan pian sivut laitettua !
Blogi jäi pienelle tauolle, mutta nyt palataan taas kuvioihin kuvien ja videon kanssa. Paljoakaan ei olla voitu nyt reenailla, kun satutin nilkkani toissasunnuntaina ja liikuntakieltoo tuli 2 viikkoa. Nyt nilkka on jo parempi ja ens viikon alulla pitäis alottaa taas reenailut. Lisäksi kovien pakkasten takia ei ole tullut kuvamateriaaliakaan tänne, kun en ole uskaltanut kauheasti viedä kameraa ulos...
Huom! Aluksi kuvat ja tekstiä meidän juoksureissuista, lopussa videomateriaalia + tietoa viikonlopun koetuksesta.
Viime viikonloppuna käytiin pellolla ja Tare pääsi juoksenteleen vapaasti. Pallo oli tietenkin mukana, että saatiin kulutettua vielä enemmän energiaa. Tare huomasi taivaalla lentävän linnun ja jäi katseellaan seuraamaan tämän lentoa, hassu koira :D
Huomatkaa Taren silmänvinkkaus! :D
Eilen käytiin jäällä juoksentelemassa. Oli mukava sää, kun keli oli nollassa, eikä tullut liian kylmä. Uskalsin jopa ottaa kameraani mukaan niin saatiin taas lisää kuvia tänne. Nähtiin myös moottorikelkkailija, jonka perään Tare lähti sitten pinkomaan...mää ja äiti karjuttiin Taren perään ja onneksi Tare jäi sitten jälkeen ja juoksi takaisin meidän luo.
Vähän seisotusta reenattiin ja alhaalla löytynee meidän seisotuskuvat ja samoin otettiin teille todisteeksi, että ollaan reenattu perusasentoa ja kuvassa näkyykin kuinka paljon ryhdikkäämmin Tare istuu mun vierellä ;)
Siinäpä lyhyesti meidän reissuista ja nyt sitten asiaa tästä viikonlopusta...
Lauantaina otetaan nokka kohti Kotkaa ja saksanpaimenkoirien päänäyttelyä. Tiedossa on siis ensimmäinen näyttelymme! Jänskättää, mutta ollaan kyllä reenailtu ahkerasti ravia, seisotusta, sekä hampaiden kurkkimista ja ylipäätään koiraan koskemista. Onneksi mukaan tulee kumminkin tuttuja kasvoja, kuten Taren sisaruksia ja kasvattaja koirineen. Viikonlopun jälkeen onkin varmasti paljon kerrottavaa ja toivottavasti jonkinlaista kuvamateriaalia.
Tässä vielä pieni videokooste meidän reenailusta ja metsälenkeistä jne :)
Hiphei!
Noh verkkaisen alun jälkeen astuimme vanhaan maneesiin, joka oli jo täpötäynnä koiria ja ihmisiä. Ilmassa leijui vahva hevosen haju, joka tarttui heti nenään oven avattuani. Valitsimme sopivan rauhallisen paikan katsomosta ja jäimme katselemaan kehiä. Tare istui nätisti ja rauhallisesti ihmetellen, mitä oikein tapahtuu. Olin ihan ymmälläni, kuinka rauhassa Tare siinä edessämme istuikaan, vaikka aivan nenän edestä toisia koiria kulkikin sopivin väliajoin. Jokaista kun ei millään ehdi mennä haistelemaan-kai Tare itsekin sen sitten tajusi? 
Blogi jäi pienelle tauolle, mutta nyt palataan taas kuvioihin kuvien ja videon kanssa. Paljoakaan ei olla voitu nyt reenailla, kun satutin nilkkani toissasunnuntaina ja liikuntakieltoo tuli 2 viikkoa. Nyt nilkka on jo parempi ja ens viikon alulla pitäis alottaa taas reenailut. Lisäksi kovien pakkasten takia ei ole tullut kuvamateriaaliakaan tänne, kun en ole uskaltanut kauheasti viedä kameraa ulos...
